Viikot vierii järjetöntä vauhtia, enään kuusi työpäivää Japanissa jäljellä! Messujen jälkeinen aika on omalta osalta kulunut tilattujen sivupöytien valmistuksessa, kuten uumoilinkin. Ei siis mitään erityistä mainittavaa verstastöiden osalta. Lähinnä olen yrittänyt kehittää pöydän valmistumenetelmiä hieman tehokkaammiksi. -Domino-jyrsintä on edelleen ikävä. Esittelinkin koko verstaan väelle youtuben avituksella Dominoa, Lamello Z:aa ja Mafellia. Luulen että Domino meneekin heidän hankintalistalleen, Nishio oli vaikuttunut koneen tehokkuudesta, lisäksi se sopisi heidän tämän hetkisiin valmistusmääriin, kun isoja sarjatöitä ei enää tilausten vähyyden takia tehdä.
Ennen kotiinpaluutani Nishio-san halusi järkätä mulle käyntejä Shizuokan käsityö-yrittäjien verstaille, joten viimeisen viikon sisällä me vierailtiin kolmessa eri paikassa. Ensimmäinen kohteista oli Morishita-sanin verstas Shizuokan keskustassa; aavistuksen Yu-Bokushaa isompi yritys, joka myy kalusteitaan Aze-Kura brändin alla. Heidän erikoisuutenaan on erittäin tarkka viimeistely ja viimeisen päälle hierotut käyntivälit. Minkäänlaisia liukukiskoja ei tarvita, kun laatikon vaimentimena toimii ilmanvastus. Ihailin heidän tuotteitaan jo messuilla, siksi pyysinkin päästä käymään heidän verstaallaan.
Toinen kohteista oli hyvin pieni verstas Shizuokan laitamilla, nimeltään Kichizo; herra Sugiyaman omistama pienesineisiin ja jalopuihin erikoistunut yritys. Vain muutaman kymmenen neliömetrin verstaalla oli läjittäin erilaisia jalopuita: wengeä, ebeniä, vaahteraa, harvinaista Japanin seetriä, sekä mustaa mulperia, erittäin harvinaista puuta, joka kasvaa Japanin eteläisillä tuliperäisillä saarilla. Ankarat ja erityislaatuiset olosuhteet antavat sille juuriviilua muistuttavan helmeilevän kuvioinnin. Tätä mulperin lajiketta on käytetty satoja vuosia Japanin hallitsijoiden ja suurten herrojen kalusteissa. Puut ovat kuitenkin harvinaisuutensa vuoksi käymässä vähiin ja sitä pidetäänkin nyt maailman kalleimpana kalustemateriaalina. Yksi Sugiyama-sanin yrityksen erikoisuuksista ovat erittäin pienet butsudan tyyppiset "alttarit", joihin tämän päivän modernit perheet voivat säilöä kuvia ja pieniä muistoesineitä poismenneistä läheisistään. Varsinainen buddhismi on katoamassa japanilaisten arjesta, eikä suurimmalla osalla ole enää kotonaan butsudan rukousalttaria, mutta vainajia halutaan kuitenkin muistaa perinteisin tavoin.
Viimeinen kohde oli erittäin perinteinen, tällä hetkellä yhden miehen urushi (lakka) verstas. Herra Arai on 81-vuotias perinteisen Japanilaisen pintakäsittelyn mestari. Urushi valmistetaan lakkapuun (toxicodendron vernicifluum) erittäin allergisoivasta pihkasta, joka aiheuttaa useimmille iho-oireita jo hengitettynä. Pihka lämpökäsitellään ja suodatetaan, jonka jälkeen siihen voidaan lisätä erilaisia sävyjä tai helmiäisiä. Urushi on äärimmäisen kestävä ja kiiltävä lakka, eikä kuivuttuaan ole enää allergisoiva. Arai-san on Shizuokan ja Japanin viimeisiä Urushi mestareita, työn hitauden ja vaativuuden vuoksi sille ei löydy enää riittävästi jatkajia tämän päivän tulospainotteisessa maailmassa. Japanin kulttuurihistorian arvokkaimmat kansallisaarteet, temppelit ja pyhätöt ovat useimmiten urushi lakattuja/maalattuja ja näin ollen tarvitsevat myös asianmukaisen ammattilaisen tekemää huoltoa. Urushin levittäminen on tuskallisen hidas prosessi, kerroksia on yli 40 ja aikaa työn aloittamisesta viimeiseen käsittelyyn voi kulua kokonainen vuosi.
Työharjoittelujakso lähenee loppuaan ja matkakuume alkaa painaa mukavasti päälle! Reilu viikko ja sitten olenkin Tokiossa nauttimassa ansaittua sakeryyppyä! Kirjoittelen blogiin vielä kerran ennen kesälomaa, sen jälkeen päivitykset varmaan siirtyvätkin lähinnä someen.
Alla kuvia viimeiseltä kahdelta viikolta, mukaanlukien kuvat kaikilta kolmelta verstaalta. Töiden lomassa kerkesimme käymään myös muutamissa Shizuokan kulttuurinähtävyyksistä.
 |
| Näkymää Shumpu Takumi-shukun käsityöläis-museon ympäriltä. Shumpu on Shizuokan vanha nimi ja museossa esiteltiin alueen perinteisiä käsitöitä. |
 |
| Yksi Craft-Concert showroomin näytehuoneista. Takumi-Shukun alueelta löytyvä kauppa, joka esittelee pohjoismaista kalustemuotoilua. -Lähinnä Tanskalaista (Wegneriä). |
 |
| Portaat kohti Kunoo-Zan Toshogua, Nihondairan huipulla. Shizuokan ja Japanin vanhin Tosho-gu pyhättö. Edo-kauden ensimmäisen Shogunin, Tokugawa Ieyasun hautapaikka. |
 |
| Tokugawan mausoleumi |
 |
| Shimizun satama, Shizuokan rannikkoa. Fuji-san häämöttää horisontissa. |
 |
| Aze-Kuran showroom |
 |
| Taustalla Japanilainen kaasulämmitteinen puunkuivain, etualalla prässi johon uunista tullut tavara laitetaan suoristumaan. |
 |
| Verstaan yläkerta, jossa työskenneltiin lähinnä vain käsityökaluilla. |
 |
| Sugiyama-sanin verstas |
 |
| Puolikkaan maitotölkin kokoinen alttari, johon voidaan asettaa valokuvia ja pieniä muistoesineitä omaisesta. |
 |
| wengeä ja ebeniä, drool... |
 |
| Urushi-mestari Arai-san verstaallaan |
 |
| Lakkauksen eri työvaiheita, mustalle ja punaiselle. |
 |
| Uskomattoman kauniisti, kerroksittaisella menetelmällä maalattu ja lakattu rasia. Tähän ei kuukauden palkka riittäisi. |
 |
| Tänhetkinen työtilanne: kolmen Tapion osat, juuri ennen kasausta. |
