Jälleen yksi viikko takana ja sitä myöten myös ensimmäinen kuukausi lähes pulkassa, vaikea uskoa että aika on oikeasti mennyt näin nopeasti! Tuntuu että nämä sunnuntait on olleet ainoita päiviä, joina kerkeää ja jaksaa perehtyä kirjoittamiseen ja kuvien latailuun.
Viimeiset kaksi viikkoa kuluivat erityisen nopeasti, omaa sivupöytääni valmistaessa. Arvioni alle 60 tunnin projektista jouti romukoppaan ensimmäisen viikon jälkeen. Vieraiden koneiden kanssa työskentelyyn tärväytyi hämmästyttävän paljon tunteja, Italialaiset tappi- ja tasoreikäjyrsimet eivät olleet säädöiltään ihan sitä parasta luokkaa... Kun kierretangoissa on paljon välystä, eikä asteikkojen tarkkuudessa kehumista, tarvittiin tarkkojen liitosten aikaansaamiseen useampi testaus ja säätökierros. Toiseksi aikasyöpöksi osoittautuivat vetolaatikot, joiden rakenteen takia jouduin päätymään poratappiliitoksiin. Ns. kotioloissa tämä tarkoittaisi noin puolen tunnin työtä Mafell liitosjyrsimellä. Täällä oli kuitenkin tarjolla vain Italialainen vaakapora, yhtä epätarkka kuin muutkin lajitoverinsa. Jokusen ärräpään ja mainitsemattomien tuntien jälkeen, liitokset kuitenkin valmistuivat riittävällä tarkkuudella. Täytyy myöntää, että kotiverstaan sähköisiä käsityökoneita tuli muutaman kerran ikävä!
Kaikki työvaiheet liitoksia lukuunottamatta sujuivat ongelmitta, joskin hieman tavallista hitaammin. Jalkojen kevennykset tein Omniassa opitulla jyrsinmallinneella. Koska alajyrsintä ei Nishion verstaalta löydy, päädyin luonnollisesti yläjyrsin + ohjaintappi kombinaatioon. Verstaan Japanilaiset yläjyrsimet ovat vanhoja, mutta huippulaadukkaita ja tukevia. Ohjaintappeja löytyi kymmeniä eri kokoja, puolen millin siirtymällä halkaisijan suhteen.
Kuvista on nähtävissä laatikoiden ja rungon kasausvaiheet. Kannen ja rungon väliin jäävä varjosauma teetti hieman pähkäilyä. Tilaa vetolaatikoiden, rungon sivusarjojen ja pöydän kannen välissä oli erittäin vähän. Lisäksi kansi ei syvän huulloksensa takia kosketa ollenkaan pöydän pääty- eikä sivusarjoja, jääden ainoastaan jalkojen päiden ja keskitukisarjan varaan. Näkemättä pöydän pohjaa, on ehkä vaikea hahmottaa miten haastavasta rakenteesta oli kyse. Reissu läheiseen Home Centeriin, eli Japanilaiseen rautakauppaan tuotti kuitenkin tulosta ja sieltä löytyi pienet 24x24mm kulmaraudat, joiden avulla sain kannen kiinnitettyä kulmistaan pöydän sivusarjoihin. Laatikoiden asennus perinteisillä puuliu'uilla sujui hyvin, onneksi niistä on aikaisempaa kokemusta. Nishion mielestä metalliset liu'ut eivät muutenkaan kuulu massiivipuiseen kalusteeseen, asia josta en ruvennut kiistelemään!
Pintäkäsittelemään pääsin viime perjantaina ja pöytä sai lopullisen silauksensa eilen, lauantaina. Kerros kirkasta öljyä ja toinen kerros kirkasta vahaa. Olen lopputulokseen Suomalaisittain sanottuna melko tyytyväinen ja odotan innolla ensi viikolla alkavia messuja! Nishiokin kehui pöytää ja piti sitä hyvin mielenkiintoisena, heidän kalusteissaan ei ole koskaan ollut vastaavaa muotoilua. -Katsotaan mitä yleiso sanoo.
Tänään aamulla odotti mukava yllätys, olin päässyt lehteen! Viikko sitten perjantaina, verstaalla kävi Shizuokan isoimman päivittäin ilmestyvän sanomalehden toimittaja! Hän haastatteli minua ja Nishiota noin tunnin verran, tuleviin messuihin liittyen ja kyseli myös miksi olen Japanissa ja mitä olen tekemässä. Tämän päivän lehdessä olikin sitten neljännes-sivun kokoinen juttu, jossa oli kuva meikäläisestä, Nishiosta ja Asukasta, mun sivypöydän hahmomallin äärellä. Mun nimikin oli kirjoitettu oikein, romajilla sekä katakanalla!
Messut kestävät keskiviikosta sunnuntaihin, joten voi olla että seuraava päivitys putkahtaa vastan sunnuntain jälkeen. Tässä kuvia työvaiheista ja valmiista pöydästä:
